Lady Phyll: Tekemäsi työ on upeaa. Voisitko kertoa meille, miten Trans Pride sai alkunsa?
LUCIA: Minulle ensimmäiset vuodet olivat kaikista rankimpia. Mieleni oli maassa ja tunsin oloni hyvin yksinäiseksi. En tuntenut monia transihmisiä. Ne olivat todella synkkiä ja masentavia aikoja. Minulla oli usein itsetuhoisia ajatuksia. Istuin yksin makuuhuoneessani naisten vaatteissa ja meikit naamassani. Tämän jälkeen menin vain nukkumaan. Muutin Lontooseen, jossa ystävystyin muiden transihmisten kanssa. Tapasin transprosessia vasta aloittelevia ihmisiä ja ajattelin, että en haluaisi heidän käyvän läpi samanlaisia kokemuksia kuin minä kävin alkuaikoina. En halunnut, että sukupuoli-identiteettiään tutkivat ihmiset tuntisivat olonsa yksinäisiksi tai että heillä ei olisi ketään, kehen luottaa. Halusin saattaa mahdollisimman suuren joukon transihmisiä yhteen näyttääkseni, että emme suinkaan ole yksin.
LADY PHYLL: Uskon, että monilla ei vain ole mahdollisuutta kokemuksiensa jakamiseen. Tämä on hyvin yksinäistä ja eristävää. Ottaako LGBT+-yhteisö mielestäsi transihmiset hyvin vastaan?
LUCIA: Sanoisin, että ottaa. Uskon kuitenkin, että enemmän valtavirran mukana kulkevat queer-yhteisöt ovat hylänneet transihmiset. Kuinka monta transnaista olemme nähneet esimerkiksi RuPaulin Drag Race -ohjelmassa, joka on hyvin kaupallistettu drag? Oikea drag-maailma on trans drag queenien hallinnoima. Minusta on upeaa, että RuPaul on edistänyt ihmisten tietoisuutta dragistä. Transnaiset eivät kuitenkaan ole laisinkaan näkyvillä tässä ohjelmassa. Meillä on vihapuheita levittäviä lesbo-, homo-, ja bi-ryhmiä. On tärkeää, että LGBT-yhteisö ei unohda transihmisiä. Yhdessä olemme vahvempia, eikö niin? Yhteisömme puhalsi yhteen hiileen alkuaikoina. Meidän on taas yhdistettävä voimamme.
LADY PHYLL: Et ole yksin. Me emme koskaan hylkää trans-sisaruksiamme. Tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja vapaus kuuluvat kaikille.